keskiviikko 21. tammikuuta 2015


ANTAA LASTEN LEIKKIÄ 2012 - 2015

täällä ollaan edelleen, blogi on vain aika jättää matkasta

tiistai 22. heinäkuuta 2014

sinistä kermavaahtoa?





Valvottuja öitä junassa, rahan tuhlausta askartelukaupoissa sekä pinkkiä pitsaa ja sinistä kermavaahtoa Kuralla kera seitsämän muun ainakin joskus keppihevosia harrastaneen tyypin kanssa.



Rahat meni niin Helsingissä kuin Oulussakin, Kuusamoon sain Kiiapan vielä vieraakseni. Paljon varustenäpertelyä ja nukkumista.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

harrastuksen lopettaminen

pitäisköhän mun nyt viimein möläyttää ulos se, joka on kummitellu mun mielessä koko tän syksyn. mä en tiiä, onko tää väliaikasta, vai onko tää oikeesti ihan lopullista. tää harrastus on mun osalta nyt siis suurimmaksiosaksi ohi, ja tää taitaa jäädä blogin viimeseksi postaukseksi pitkiin aikoihin.


miksi?  mulla ei enää huvita, eikä mielikuvitus (kuinkahan monesti kirjotin "mielikuvistus"?) riitä. mielikuvitus on kuihtunut olemattomiin. en osaa ajatella keppihevoselle luonnetta, koska omat jalathan sitä liikutta. mietin yks päivä, että kuinka kummassa mä joskus oon kouluttanu hevosia, treenannu kisoihin ja tipahtanu, kun hevonen on kieltäny? hevonen, jota mun omat jalat liikuttaa ja jonka kaikista tekemisistä päätän mä. keppihevoset on aivan huippu harrastus, en muuta väitäkkään, mutta kun loppuu mielikuvitus, innostus, halu ja huumori tehä tätä niin sillon kai ollaan polun päässä. toki oon saanu pelätä aivan järettömästi, että joku löytää mun blogin, tai muutenvaan saa selville tästä harrastuksesta. kun lopetan keppihevoset ja tän blogin kirjottamisen, voin huoahtaa. voin sanoa kaverille, että hei arvaa mitä, mä harrastin keppihevosia melkein neljä vuotta! ehkä joskus käy niin, että eksyn takasin näihin piireihin ja innostun IRL-puolella, kuka tietää? Foorumilta mua ei saakkaan niin hevillä pois, eli siellä pyörin jatkossakin.

silti ja edelleen, mä rakastan tätä harrastusta ja ihmisiä, joihin oon tutustunu keppihevosten ansiosta, älkää unohtako sitä.



Mut voi spotata Helsinkimiitistä 2.11, ja ette arvaa kuinka onnellinen oon kun tapaan uudestaan vanhat tutut, ja tapaan paljon uusia ihmisiä, ja niitä, joiden kanssa oon jutellu facebookissa. luultavasti tuun tunteilemaan siellä ihan helvetisti, varautukaa. miitistä luvassa vkuvapaimottainen postaus sitten.


Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa


ette tiiä kuin kauan mulla kesti tän postauksen kirjottamiseen, ja tavallaan mulla oli itku kurkussa aina välillä. hys ei puhuta siitä.